Masi‎ > ‎

Masin harrastukset

Agility

Aloitimme agilityssä kun Masi oli täyttänyt vuoden. Onneksemme Cockerit ry:n lehdestä huomasin ilmoituksen jossa kerrottiin alkavasta alkeiskurssista. 

Masi oli alkeiskurssin päätteeksi pidetyn leikkimielisen agilitykilpailun tähti, tosin muiden matkaa hidasti se kun ohjaaja, siis minä, alkupään radallelähtijänä kylvin namipussin sisällön kentälle (vahingossa tietysti). Siinä sitä oli kilpakumppaneilla ihmettelemistä. Siis cockeriko menisi namiansasta ohi, ei mene, mutta voitto kotiin vaikka sitten väkisin!

No kuis kävi, ei mennyt aikaakaan kun ilmeni että Masilla oli surkeat lonkat (C/D) ja siihen se agilityura sitten päättyikin. Tosin ei heti, kisasimme muutaman lähdön mölleissä ja kävimme Agirodussa hauskuutamassa yleisöä radalta karkaamisilla. Karkaamiset eivät olleet sitä tavanomaista hajuhaahuilua vaan totista totta, kun laumasta (Marko-ukkosein sekä Laura-tyttäreni) piti pitää huolta. Siinä sai cockeri pitää kiirettä, yleisöä oli nimittäin paljon ja Marko sekä Laura olivat vielä eri paikoissa. Hakureissujensa lomassa Masi tuli välillä takaisin kentälle hyppäämään pari estettä, sillä pitihän mammankin sijainnista olla selvillä. Pari reissua Masi ehti tekemään, mutta sitten yleisöstä pistettiin stoppia koira-paralle. Agirodusta kuva alla, huomatkaa sieltä se lähtee selän takaa.





Toko

Tokossa alettiin käydä aika nuorena, mutta se oli sellaista koiran kanssa olemisen ja kouluttamisen opettelua vaan. Olihan se vähän vaikeaa kun kumpikaan ei osannut, Masin nenään osuivat pupusten ja koirien hajut kentästä kun olisi pitänyt mammaa katsella silmiin. Minä turhauduin kun en osannut ja Masi oppi ärsyttävän sijaistoiminnon, rapsuttelun. Lopetimme treenaamisen kun osasimme mielestäni kotikoiran tarpeisiin riittävästi.

Kului muutama vuosi, olin Zorron kanssa aloittanut rivikoulutuksen Järvenpään Koirakerho ry:ssä ja päätin rohkeasti kokeilla joko pystyisin Masiakin ohjaamaan. Esittelin tokoilun koiralle ihan uudestaa nyt pelkästään hauskuuden kautta. Masi unohti vanhat sijaistoimintonsa ja opettajat kehuivat kovasti. Totuus vaan on että minä en tokosta tykkää, en ainakaan vielä, Masi ei siis tokoile kuin satunnaisesti.





Haku

Hakuharrastukseen Masi joutui kun agility piti jättää ja mietin että mitähän ihmettä alettaisiin yhdessä tekemään. Tokotreeneissä oli kerran ollut Järvenpään Koirakerhon esittelyjä muistakin heidän tekemisistään ja siellä näin muun muassa hakutouhut. Siitähän minä sitten keksin että tätä Masi varmaankin tekisi mielellään, olihan se vähän liiaksikin laumaviettinen (jätti agiradalle kun meni laumaansa etsimään) ja siinä ohaajakin on tarpeeksi kaukana eikä ärise niskan päällä. Voi pojat, että Masi on ollut tästä innoissaan, kaikki ne ihanat ukot (naiset ja miehet) metsässä ja kun niiltä saa kehuja ja ihan hirmuisesti namia. 

Ensin opeteltiin herkuttelu maalimiehen luona ja hakeminen, kummatkin cockerille ihan kivoja ja helppoja. Nyt ollaan siinä että lähetän Masin metsään, koira hakee ilmavainulla ukon, ottaa rullan kaulapannastaan suuhun, tuo sen minulle sivulle, irti-käskyllä irroittaa, laitan liinan kiinni ja sanon että näytä. Masi vie minut maalimehen luo, menee maahan ja syö. Kaikki tämä tapahtuu hyvällä motivaatiolla ja nelisen kertaa rataa edeten. Harrastus on siitäkin hyvä että ei sitä rapakunnolla voi tehdä, pitää siis lenkkeillä metsässä päivittäin ja pitää kunnosta sekä samalla lonkista hyvää huolta! Kuvassa Masilla on esineruudusta löytämänsä riepu suussaan, ja kova kiire mamman luo.

Hakutouhut jätettiin koska Masi-raukka kuumui hommaan hieman liikaa. Nyttemmin Masi harrastaa sadonkorjuuta puutarhassa ja metsälenkkejä :)