Tarinoita

Tarinoita ja sattumuksia vuosien varrelta


Masi, ajatusta nopeampi hakukoira

Oltiin hakutreeneissä ja oli alkamassa Masin vuoro. Hain sitä autosta ja ajattelin pissattaa sen ilman hihnaa siinä autojen lähettyvillä koska hakualue oli kauempana. Jäin vähän suustani kiinni ja juorusin autojen luona, Masi puuhasi omiaan metsässä. Hetken päästä Masi tuli joku vaatekappale suussaan (hanska tai jotain) luokseni ihan täpinöissään, minä hieman ihmettelin että mikä juttu tää on, otin sen vastaan ja koira hävisi taas metsään. Kohta se tuli taas ja taas sillä oli joku vaatekappale suussaan.

Nyt minullakin rupesi sytyttämään. Oltiin sovittu että maalimies on valmiina piilossa ja Masilla on rulla mukana (ei siis irtorullaa maalimiehellä). Minä vasta pissatin koiraa, mutta Masi oli jo kiitänyt hakualueelle, löytänyt maalimiehen joka ihmetteli koiran kanssa että missä se rulla on. Maalimies oli sitten riisunut vaatteitaan rullan korvikkeeksi koiralle mukaan.

Tämä kertoo hyvin millainen into Masilla on hakutouhuihin!



Zorro metsästää harakanpoikasen

Kesällä 2009 pihapiirissämme majaili harakkaperhe jossa oli muutama poikanen ja vanhemmat (tai ainakin yksi vanhempi). Poikaset rupesivat harvenemaan, kai niitä joku tuolla luonnossa vei. Kun tämä tapahtui poikasia oli enää yksi ja se oli jo liki aikuisen kokoinen jötikkä. No, kävi niin että minulla paloi pinna (kuin ollakkaan) sillä olin siivonnut linnunläjiä patiolta, puutarhakeinusta ja verannalta jo pitkin kesää ja se pesue oli tosi äänekäs ja kova kakkimaan.

Istuin ruokapöydän ääressä ja harakanpoikanen oli möykkäämässä pation köynnöstuella kun minä päätin että nyt se lähtee. Syöksyin ovesta ulos ja kun ei ollut mitään millä heittää, otin oven vierestä pyyhkeen ja se kädessäni levitin kädet ylös ja huusin suuhh!

Lintu lensi patokummulle, ajattelin että tämä oli nyt tässä ja katselin lintua. Yht’äkkiä lintu lehahti lentoon ja huomasin että Zorro syöksyin toiselta puolelta kumpua kita auki sen kimppuun. Viime tingassa lintu pääsi ilmaan ja lensi tiekummulle, ja koira perässä. Siellä Zorro pääsi jo kosketuksiin, mutta ihmetteli että olipa huonosti ammuttu emännältä (no kun oli vaan pyyhe aseena) tämähän elää, on iso ja tappelee vastaan siivet levällään ihan täysillä. Lintu pääsi vielä lentoon ja kohta oteltiin taas toisella puolella tonttia (8000 m2). Minä säntäilin pariskunnan perässä, ensi yritin pelastaa lintua, mutta nyt näytti siltä että lintuun tuli vikaa. Juoksin sisälle hakemaan Markoa, koska en halunnut itse lopettaa sitä (olen sen kerran pikkulinnulle tehnyt ja se oli kammottavaa). Ja namit otin tietysti mukaan koska ajattelin kouluttaa koiraa, pyytää luovutuksen ja siihen pitää olla palkka. Markon kanssa juostiin tapahtumapaikalle jossa Zorro odotteli nyt kuolleen harakan kanssa, pyysin tuomaan, Zorro toi, luovutti hienosti sivulla (irti käskyllä), mutta en pystynyt ottamaan sitä käteeni vaan se mätkähti maahan Zorron eteen. Harakka haudattiin ja Zorro sai naminsa.

Sinä kesä ei minun tarvinnut kuin vähän sähäkästi vilkaista esim. kärpästä niin Zorro oli ihan tikkana että joko me mennään.



Zorro tuo jäniksenjalan

Oltiin kevättalvella 2010 treeneissä AgilityAkatemiassa. Lumi oli maassa ja käppäiltiin alkuverryttelyjä. Zorro oli irti ja se katosi metsän puolelle omiin hommiinsa. Käveltiin tietä pitkin eteenpäin ja jouduin huutamaan Zorron luokse kun se ei menannut itekseen tulla. Käännyttiin kohta takaisin päin ja Zorro hävisi taas metsään saman kuusen alle. Nyt rupesi jo kiinnostamaan mitä sillä siellä oli, pyysin siis tuomaan. Zorro toi taas hienosti, mutta minä oli ihan järkyttynyt kun se tyrkytti kokonaista jäniksen takajalkaa minulle käteen. Otin siitä pikaseen kiinni, kauhuissani heitin sen metsään ja ääni vapisten kiitin koiraa ja palkkasin.



Jäniksenpoikanen spanielien hoidossa

Oltiin juuri muutettu Sipooseen ja Zorro oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Eräänä päivänä Zorro löysi puutarhasta heinien suojista jäniksenpoikasen. Ensin ajattelin että onpa höhlä emo kun jätti poikasensa koirille ’’hoitoon’’ ja pidin koirat pupusesta erossa. Ei emo poikastaan kauas siirrellyt vaan aina yön jälkeen Zorro löysi sen heiman eri paikasta. Enää en kieltänyt niitä seurustelemasta ja Zorro oli ihan tohkeissaan, se halusi olla koko ajan jäniksenpoikasen viekussa, yritti tökkiä sitä liikkeelle mutta eihän se liikkunut mihinkään. Masi ei pupusta paljoa perustanut. Poikanen oli spanielihoidossa hyväkuntoisen näköinen ja eräänä päivänä sitä ei enää löytynyt.

Kun Zorro kasvoi aikuiseksi ja meillä oli uusi jäniksenpoikanen hoidossa. Niin no, sille ei käynyt hyvin, mutta luovutus oli sentään hieno.




Masi hengenpelastajana

Asikkalassa, heinäkuussa 2010. Alustuksena että Masi oppi uimaan vasta kuusi-vuotiaana, vain muutama päivä ennen tätä tapahtumaa. Sitä ennen uiminen oli sille aivan mahdoton ajatus.

Minä, Marko ja koirat uitiin ja lilluttiin Markon tädin mökillä Asikkalassa ensin kertaalleen. Oltiin tunnin tai pari kuivilla ja mentiin uudelleen uimaan. Nyt Masi ei tullut vaan hermoili laiturilla ja juoksi sitten takaisin mökille. Ajateltiin jo että antoi myöten ja lähti fiksumpien ihmisten Rauni ja Tuomon koiraksi.

Eikö mitä, oli tullut mökille ja selitti selkeästi Raunille tilanteen: Ne hullut on vedessä ja hänen pitäisi ne pelastaa, mutta ei hän osaa, tule apuun!

Rauni ja Masi lähtivät rantaa kohti. Masi oli kuitenkin ruvennut epäröimään josko tämä hentoinen nainen pystyisi mitään tekemään ja kääntyi takaisin mökille ja kävi selittämässä saman Tuomolle. Hengenpelastusjoukkiona tuli siis Masi etunenässä, mukanaan Rauni sekä Tuomo.

Mutta me vaan uitiin eikä pelastusapujoukoista ollut apua joten Masi teki sankariteon: Hyppäsi korkealta laiturilta järveen!! Huom. meidän Masi joka oli vasta muutama päivä sitten oppinut uimaan. Emme siis hukkuneet.




Masi hukkaa korvansa, mutta löytää korvapuustit

Marko kirjoittaa, kunhan kerkiää.




Zorron iik! -tilanteet

Olen huomannut että perimmäinen tehtäväni Zorron kanssa on pitää sitä hengissä. Zorro on vaan niin ehtiväinen että sille aina sattuu ja tapahtuu. Masi taas mieluummin harkitsee ja siksi sille ei ole sattunut mitään tällaista.

Aloitetaanpa siitä miten Zorro oppi uimaan. Molskahti pienenä Lemmenlaakson joen töyräältä veteen. Töyräs oli niin jyrkkä että minun piti käydä vatsalleni ja kurkoitella kädet ojossa että sain sen nostettua kuivalle maalle. Tapaus oli ihan hauska, mutta huonolla tuurilla olisi voinut käydä pahemmin. Myöhemmin Zorro molskahteli taajaan, mutta silloin minun ei tarvinnut herraa enää nostella.


Myöhemmin nuorena koirana Lemmenlaaksossa Zorro hyppäsi rotkoon. Itse olin nousemassa rotkosta portaita pitkin ylös päin kun näin Zorron kiihdyttelevän ja sitten vain loikkaavan tyhjään. Tulihan se maa lopulta koiraa vastaa, eikä tässä huonosti käynyt. Henki vaan taas salpautui meikäläisellä.


Melko tarkkaan Zorron puolivuotiaaksi tuloon asti koirat saivat olla vapaana kotona kun olimme töissä/kouluissa. Voin vakuuttaa että kaikkea sattui ja tapahtui, ja Masi oli niihin syytön. Kukat oli pitkin poikin, kirjoja syöty, tussit jyrsitty mattoon, tai ihan mitä vaan. Kerran kun tulin kotiin oli Zorro iloksemme oppinut aukomaan keittiön kaapin ovet (yritteliäs kun on). Roskia, oksennusta ja roinaa oli joka puolella. Pahin oli kun löysin syödyt tiskiainetablettipaperit. Soitin eläinlääkäriin josta käskettiin menemään apteekkiin jonne pikapikaa mentiinkin. Kummallekin koiralle syötettiin mahahaavalääkettä sekä perään hiilitabletteja. Masihan ei mitään tyhmää tee, mutta pitihän sillekin varuilta lääkkeet syöttää. Tämän tapauksen jälkeen koirat ovatkin viettäneet kaikki yksioloaikansa meidän makkarissa.


Kesällä 2010 tytöt olivat unohtaneet xylitol -purkkapussin olkkarin pöydälle. Marko oli ulkona ajamassa nurtsia ja minä olin Pian ja Hertan kanssa epiksissä Mäntsälässä. Tytöt olivat päättäneet lähteä jonnekin eivätkä olleet laittaneet koiria makkariin, ajattelivat että iskä on ’‘kotona’’.

Marko sai sitten nurtsin ajettua ja lähti poikain kanssa Lemmenlaaksoon. Metsässä Zorro oli ruvennut horjahtelemaan ja oksentelemaan purkkatyynyjä. Onneksi oli koirien kiinnipitoaika ja Zorro kaiken liikkuvan tappavana petona oli visusti kiinni (Lemppari=luonnonsuojelualue). Muuten ei Marko olisi välttämättä nähnytkään koko oksennussessioita.

Minulle tuli soitto Mäntsälään ja sain sieltä käsin hoidettua naapurin Elinan hakemaan Markon ja koirat metsästä ja viemään heidät Jär-Vetiin. Siellä mittasivat verensokerin ja pistivät Zorron tiputukseen. Hoivasivat koiran kuntoon vaikka meni pahasti yliajalle. Lekuri meni nimittäin kiinni klo 19, mutta me päästiin pois vasta yhdeksän maissa. Josta kiitos Jär-Vetin väelle!



Seikkailut:

Tämä tapahtui palttiarallaa kesän 2010 lopulla. Tein silloin lähtöä Espooseen koulutuskeikalle ja Marko, Masi ja Zorro olivat lähdössä metsälenkille. Zorro tiesi että mami oli lähdössä harrastamaan ja se halusi ilmeisesti mukaan, sillä karkasi Markolta heti metsässä irtipäästyään. Marko soitti metsästä ja sanoi että kurkkaapas oven taakse, ja siellähän se oli. Mitään en sille puhunut, pistin putkaan ja lähdin kuten olin aikonutkin.


30.11.2010 Marko kärsi jysäristä ja lähti töistä aikaisemmin. Halusi metsään huokaisemaan aikomuksena tehdä töitä kotona illemmalla. Se tekeekin niitä liki kaiken aikaa, globaalia toimintaa nääs. Pitkästä aikaa oli siis yksin koirien kanssa lenkillä, tai ainahan se Masin kanssa menee, mutta nyt oli Zorrokin mukana. Markoa ei viime karkaamisen jälkeen ole hotsittanut pitää Zorroa vapaana, mutta nyt päätti yrittää.

Alkuun menikin kuulemma hyvin, mutta jossain vaiheessa Marko huomasi että eipä ole Zorroa missään. Oli tullut pari koirakkoa ja heppatyyppejä vastaan, puhelinnumeroita oli vaihdettu ja kaikki ohjeistettu Zorron etsintään. Marko soitti minulle töihin ja lähdettävähän se oli, otin isänikin mukaan kun ounastelin että Zorro-mammanpoika on minua etsimässä, enkä halunnut sen minua ''löytävän''.

Kohta soittikin jo naapuri. Zorro oli juossut kotiin päin, mutta tuossa Kaskelantiellä oli Kimmo sen yhyttänyt ja ottanut kiinni. Siellä ne oli kaikki ihanat naapurit meidän pientä hulttiota ihmettelemässä. Isäni haki sen heiltä ja tyrkkäsi sisälle tuulikaappiin, itse en välittänyt sille näyttäytyä.